perjantai 28. elokuuta 2009

Inferno #69/2009

As You Drown
Reflection
Metal Blade


2,5 Eivät ole nämä länsinaapurimme olleet ensimmäistä kertaa äänityspuuhissa, vaikka aiemmin onkin tehty pelkkiä demoja ja vieläpä kahdella eri nimellä. Trendikäs kolmeosainen orkesterin nykynimi antaakin jo hieman osviittaa mistä debyytillä on kysymys: modernista ja jyhkeästä death metal -vyörytyksestä, jossa tekninen kiemurointi ja brutaalimpi suoraviivainen piiskaus kulkevat lähes 50-50 suhteessa.

Ei levykokonaisuudessa näennäisesti mitään valittamista ole, mutta tyhjähkön sisustan komea ja kiillotettu ulkokuori sisältään paljastaa. Mäiskeosuuudet eivät mureuta kuuntelijan lihaa kaivatulla tavalla ja haastavammat osuudet eivät puolestaan tarjoa riittävän paljon pikantteja ja vahvoja aromeita vastapainoksi. 34 minuuttisen levyn läpikuuntelu onkin yhtä helppoa mutta pidemmän päälle tylsää kuin porsaan kyljyksen nauttiminen jokapäiväisenä ateriana.

 
Hearse
Single Ticket to Paradise
Vic


4 Jo 20 vuotta eri orkesterien mikin varresta kiinni pitäneen Johan ”Liiva” Axelssonin viimeisin orkesteri Hearse on jo sekin ehtinyt julkaisemaan viisi albumia. Kolmen vuoden takaisella In These Veins -levyllä yhtyeen oma tyyli tuntui löytyneen ja vahvistuneen ja löytyipä levyltä muutama oikein maistuva ralli loppujenkin ollessa selkeästi keskitasoa astetta ylempänä. Single Ticket to Paradisella kehitys on ollut ilahduttavasti nousujohteista, vaikka keskelle häränsilmään se ei osukaan.

Uutukaisella on aiempaa selvempiä Furbowl-vaikutteita (hienosti nimetty bändi muuten), vaikka melodiat ovatkin aiempaa runsaampia ja tyylitellympiä. Bändin death'n'roll rallit rullaavat erittäin mallikkaasti ja vinkeää omanlaistaan tarttumapintaa on kappaleissa riskisti ja vaikka kiekko ei heti parilla kuuntelukerralla avaudukaan, jää siitä silti paljon takaraivoon kummittelemaan. Hearse hyödyntää mallikkaasti tällä julkaisullaan kykynsä tasapainoilla melodisuuden ja runnomisen välillä olematta kumpaakaan liiaksi tai tekemällä sitä samoin kuin toiset.


Hyades
The Roots of Trash
Mausoleum


3 Heti viime vuosikymmenen puolivälin jälkeen perustettu Hyades on bändejä, joiden uusin ja samalla kolmas albumi The Roots of Trash olisi aivan hyvin voitu julkaista yli 20 vuotta sitten. Viivottimella suunniteltu ja Repkan kansitaiteeseen istutettu logo yhdessä bändin nimen kanssa kertoo musiikista jo paljon edes ennen sen kuulemista ja em. seikkoja voi pitää pelkästään positiivisena asioina.

Kun italiaanojen musiikki vielä rullaa melodisen kepeästi ja varsin vahvassa vanhan koulukunnan hengessä mukavaan riffittelyyn nojautuen, on jälki sympaattista ja positiivishenkistä tuoden osittain mieleen Sacred Reichin. Turha levyltä on kuningasralleja etsiä, mutta muutama toisten yläpuolelle nouseva ralli ja hymyn suupielille nostattava ja siellä läpi levyn pitävä yleismeininki jättää tasaisen hyvän maun suuhun.
 
Praying Mantis
Sanctuary
Frontiers


3,5 Pitkän linjan veteraani Praying Mantis on aina jäänyt paitsioon, mutta silti se on aina tullut miellettyä NWOBHM-genreen. Mielikuva on mitä ilmeisimmin väärä, ainakin jos yhtyeen uusimmasta albumista voi yhtään mitään retrospektiivisesti päätellä. Sanctuary on lähempänä kevyt metallia ja AOR:ää kuin varsinaista heavy metalia, mutta taitavia herrat tälläkin musiikin saralla ovat ja vuodet eivät todellakaan ole menneet hukkaan mitä melodioiden kypsyttämiseen tulee.

Vokalistit yhtyeessä ovat vaihtuneet vuosien varrella tiuhaan, mutta nykyinen miellyttävä ääninen vokalisti Mike Freeland on kaveri paikallaan ja herran laulumelodioiden varaan monet biiseistä aivan ansiosta vahvasti norjaavatkin. Lopun elämää päähän soimaan jääviä klassikoita ei levyltä löydy, mutta helppo kelvollisuudessaan perustavaa laatua oleva albumi on soittimeen laittaa ja pari päivää parhaimpia veisuja mielessään hyräillä.
 
Survivors Zero
CMXCIX
Cobra


4 Useasta eri yhteyksistä ja yhtyeistä tuttujen konkareiden muodostaman Survivors Zeron debyytti on vallan vakuuttava työnäyte. Reilu vuosi sitten julkaistu ensidemo ja tämän vuoden alkukesästä pihalle saatettu ja Kreator coverilla varustettu Reclaim My Heritage -single antoivat hyvin osviittaa mitä tuleman pitää, mutta CMXCIX osoittautuu yllättäen ja ilahduttavasti em. työnäytteitä piirun verran kovemmaksi tapaukseksi.

Albumin jälki on miellyttävän tuhtia ja tanakkaa niin tuotannollisesti kuin sävellyksiltäänkin, mikä moderniin ja melodiseen death metal pohjaiseen äärimetalliin sopiikin hyvin. Musiikilla on huomattavasti enemmän yhteneväisyyksiä Ruotsin kuin kotimaan suuntaan, mikä tässä yhteydessä ei ollenkaan ole huono asia, koska lopputulos on näinkin itsensä näköinen, laadukas ja monipuolinen. Survivors Zero kuulostaakin laulajaa myöten yhtä miehevältä ja jämerältä kuin Arch Enemy ilman liian tarttuvia ja ilmeisiä kertosäkeitä ja sooloilua.

Todellisten kerta toisensa jälkeen niskanikamat naksauttavien tapporallien puute ei tee levystä täysosumaa, vaikka useat veisut ja kokonaisuus siinä kintailla liikkuukin. Ensijulkaisulla rima on asettunut varsin korkealla ja voi vain toivoa, että bändi pystyy sitä tulevaisuudessa hiissaamaan ylemmäksi aina SM-lukemiin asti ja ylikin. Moinen oletus ei ole yhtään kohtuuton.