torstai 1. joulukuuta 2005

Inferno #32/2005

Naildown
World Domination
Spinefarm Records

7 Tie projektibändistä debyyttinsä Suomen tunnetuimman metallilafkan kautta julkaisevaksi oikeaksi kokoonpanoksi voi olla joko kivinen tai sileä. Naildownin tapauksessa asiat tuntuvat luistaneet kuin se kuuluisa suksi, sillä vajaassa kahdessa vuodessa perustamisestaan nimenvaihdoksenkin läpikokenut Mikkeliläiskopla esittelee jo taitojaan Pinky And The Brainin suunnitelmien mukaan nimetyllä ykköslevyllään.

Vaikka kukaan Naildown-nelikosta ei mainitse vaikutteikseen Amorphista tai Children Of Bodomia, niin kyllä tämä oudoltakin kuulostavan parin tutuksi tekemiä ideoita ja melodioita on mahdollisuus World Dominationilta löytää. Erityisesti solisti Daniel Freyberg kuulostaa pääsääntöisesti Pasi Koskiselta, joka usein saman kappaleen sisällä vaihdetaan sujuvasti lennossa hieman Alexi Laihoa muistuttavaan tulkintaan musiikin äityessä nopeammaksi.

Teknisesti orkesteri on kuitenkin sen verran taitava ja tarkka sekä runsailla Bodom-kosketinjuoksutuksilla varustetut kappaleet mielekkään monipuolisia, että varsinaista pahaa sanaa musiikista on vaikea sanoa. Sävellyksissä on kuuntelua vaativaa kunnianhimoisuutta ja kevyemmän sekä rankemman ilmaisun vuorottelu on hyvin tasapainossa. Vaikka omaperäisyyttä ei debyytissä olekaan liikaa, toimii se silti vankkana kivijalkana tulevaisuuden musiikilliselle kasvamiselle.

S.O.D.
20 Years Of Dysfunction DVD
Megaforce Records

4 Ei taida maailmasta montaa orkesteria löytyä, joka olisi julkaissut enemmän virallisia DVD:tä kuin studiolevyjä. S.O.D. ei kuitenkaan ole mikä tahansa bändi ja orkesterin legendaksi nostaneen debyytin Speak English Or Die:n 20-vuotispäiviähän tämä audiovisuaalinen kiekko juhlistaa. Juhlakalu olisi kyllä ansainnut paremmankin lahjan, sillä sen verran köppästä huttua hopeakiekko sisältää. Kovasti kannessa kehutaan yli kolmen tunnin sisällöllä ja bonus CD:llä, mutta kun se määrä ei todellakaan korvaa laatua.

Sisältö on jaettu kolmeen osaan: 45 minuuttisen dokumenttiin, joka kokonaisten biisien lisäksi sisältää myös normaalia spedeilyä ja ”hauskoja” sutkauksia. Kappaleet ovat vielä hieman hassusti koostettu usealta eri keikoilta vuosilta -97 ja -99, joten asusteiden vaihtuminen ja Milanon hiusmallin muutokset tarjoavat ekstra-bongattavaa. Kiekon varsinaista pituutta venyttää viisi minikeikkaa eri maanosista, joiden sisältö menee osittain päällekkäin niin toistensa kanssa kuin itse rockumentinkin kanssa. Näistäkin Hollannin keikka on lähes kuuntelukelvoton kuten myös Japanin, joskin nousevan auringon maan poikien lähes urheilukilpailua muistuttava stagediving jaksaa hieman viihdyttää. 

Bonuksista mielenkiintoisimmaksi nousee tuottajalegenda Alex Perialaksen vanhoja hyviä aikoja muistuttava lyhyt haastattelu sekä osuva joskin roiskaisemalla kyhätty Fuck The Middle East -video.
Tekniseltä toteutukseltaan kokonaisuus on todellista lo-fiä. Edistyneistä kuvasuhteista tai ääniraidoista on turha puhua mitään, sillä kaikki materiaali on kuvattu tavallisilla videokameralla joko bändin jäsenten tai fanien toimesta ja tämän myös näkee ja kuulee. Kyllähän niin kuvasta kuin äänestä selvän saa, mutta turha tällaista on lähteä videotykillä seinälle heijastamaan saati hifi-laitteilla luukuttamaan. Rujo taltiointitapa sopii kyllä osittain bändin vastaavaan ulosantiin, mutta rajansa kaikella ja parempaa niin bändi kuin fanit olisivat taatusti ansainneet.

Testament
Live In London DVD
Eagle Vision

8 Vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia totesi Testament ja haali yhteen alkuaikojensa legendaarisen kokoonpanon tämän vuoden rundiaan varten. Vaikka kolme viimeisintä albumia ovatkin täynnä kivenkovaa materiaalia jotka eivät kalpene yhtään vanhojen tuotosten rinnalla, tunnetaan Testament parhaiten kuitenkin viiden ensimmäisen levynsä ralleista. Ja näitähän livenä on nyt sitten pelkästään kuultu ja nyt männä suven Tuskassa huuruissa olleet voivat verestää muistojaan live CD tai DVD formaattien muodossa.

Äärimmäisen pelkistetty punertavasävyinen pahvipakkaus ei lupaile paljoakaan sisällöltä, mutta tiukassa livekunnossa oleva Testament tuuttaa sellaista settiä, että lyhytkin tukka alkaa taatusti täräjämään. Siinä missä perinteinen stereoääniraita kuulostaa hieman tukkoiselta parantaa Dolby Digital onneksi hieman tilannetta. Mutta pojat kuinka DTS-äänet sitten hyökkäävätkin kirkkaina ja raskaina suoraan kaiuttimista päälle! Koko ruudun täyttävä laajakuva on laadultaan selkeä, mutta jälleen kerran ilmeisesti MTV:ltä oppinsa ammentanut ohjaajan kuvaustyyli ei puolihämäläistä oikein miellytä. Leikkaus poukkoilee turhankin hätäisesti ja kuvakulmat ovat ajoittain hieman oudohkoja puhumattakaan merkillisistä lähizoomauksista.

Jos toteutus ei täysin tyydytäkään, niin biisivalinnoista tai esityksestä on kenenkään turha alkaa napisemaan. Intiimi klubitunnelma on vahvasti läsnä, yleisö pitteineen mukana ja bändi veivaa 70 minuutissa 14 tanakkaa klassikkoaan läpi intensiivisellä otteella ja kovalla ammattitaidolla. Musiikillista sisältöä voi estottomasti ylistää, mutta kokonaisvaltaista toteutusta ei. Lyhyehkö haastattelukaan ei kummoista ekstraa faneille tarjoile.

Trendkill
No Longer Buried
Regain Records

6 Trendkillin kaksi kolmebiisistä demoa esittelivät lupaavan levytysuralle valmiihkon orkesterin, jonka lähes death metal henkinen aggressiivinen mutta groovaavaa ote asenteli maukkaasti riffejä biiseiksi. Yhtä kappaletta lukuun ottamatta vanhempi materiaali on saanut seurakseen neljä uudempaa samassa hengessä kulkevaa rallia joista täyspitkä debyytti on koostettu.

Mutta voi itku ja hammasten kiristys. Demojen murakan orgaaniset soundit on onnistuttu latistamaan ikävällä tavalla albumin nauhoitusten yhteydessä ja lopputulos taannuttaakin hyvät itsenäiset biisit turhan tasapäiseksi massaksi. Musiikillisia muutoksia ei vanhojen ja uusien kappaleiden välillä ole juurikaan havaittavissa, vaikka asenne- ja death metalin ristisiitos korostuu entisestään albumia kuunnellessa perushuutovokaalien kompatessa hyvin molempia tyylilajeja. Välillä varsin kimurantiksikin menevät kitarakoukut eivät aluksi hyökkää korville, mutta kasvattavat paneutumisen myötä levyn elinkaarta hitusen pidemmäksi.

Vaikka No Longer Buried ei odotuksia lunastakaan, ei se myöskään hautaa niitä kuuden jalan syvyyteen. Aggression jalostamisen ja soundimaailman terävöittämisen kautta Trendkill voi helposti nousta arvosteluasteikossa pari pykälää ylemmäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti