lauantai 1. lokakuuta 2005

HATESPHERE - HURTILLA HUUMORILLA

Syksyisin flunssavirukset ja muut pöpöt alkavat usein jyllätä. Tanskalaisen Hatespheren leirissäkin tauti kalvaa sisintä. Solisti Jacob Bredahl paljastaa kuitenkin kyseessä olevan itse aiheutettu sairaus, joka on monelle suomalaisellekin erittäin tuttu. 

– Uuden albumimme nimi kertoo todellakin kaikissa meissä olevasta sairaudesta, joka ei ole lääketieteellisessä merkityksessä varsinainen tauti. Jotkut ihmiset vain tekevät kaikenlaisia kieroutuneita asioita, koska ovat sellaisia mieliltään. Levyn nimibiisi kertoo kylläkin kaiken aikaa maksimikänneissä olemisesta ja letaaleista krapulatiloista, jotka melkein vievät sinulta hengen, valottaa varsin iloluontoiselta veikkoselta vaikuttava Jacob ideaa The Sickness Within -nimen taustalla.

Kukapa ei joskus alkoholia elämässään juonut olisi moista myrkytystilaa kokenut, mutta mistä muusta sanoitukset sitten kertovat kuin erilaisista taudeista?

– Kaikki tekstimme kertovat kuolemasta, verestä, hävityksestä ja tietenkin juopottelusta, näitä tyypillisiä metallikliseitä, tiedäthän. Olemme orkesteri, joka laulaa kaikista ikävistä ja pelottavista asioista. Ei meitä kiinnosta saarnata ihmisille maailman pelastamisesta tai siitä mikä on oikein tai väärin. Olemme mukana tässä bisneksessä yksinkertaisesti vain siksi, että se on hauskaa ja koska rakastamme metallia.

Kovin ovat tanskalaisten tekstit synkkiä ja vihaa tihkuvia, mutta Jacob kertoo olevansa kaikkea muuta kuin kaiken aikaa suupielet alaspäin ja koko ruumis raivosta vapisten kulkeva kaveri.

– Sanoitukset nyt vain ovat tuollaisia, koska se kuuluu tähän musiikkityyliin. Ei minua erityisesti mikään ärsytä, paitsi tietysti minua silloin tällöin kiusaavat bändikaverit. Olen vain luonteeltani aika rento kaveri, joka ei mieti asioita koskaan liikaa. Päivittäinen elämäni on aika normaalia ja koko bändi koostuu mukavista kavereista, mutta musiikkia tehdessämme ja soittaessamme päästämme sitten pedon irti.

Minkälaisesti pedosta sitten tällä kertaa oli kysymys, kun aloitte tehdä seuraajaa viime vuonna julkaistulle Ballet Of The Brute -täyspitkälle?

– Tarkoituksenamme on tehdä parasta mahdollista metallia ja yhdistellä erilaisia asioita, joista me metallissa pidämme. Lopputuloksesta yritämme tehdä aina mahdollisimman brutaalia hukkaamatta kuitenkaan tarttuvuutta. Mutta emme me kyllä koskaan pohdi liikoja tällaisia asioita. Jos treenikämpällä kehitellyt jutut kuulostivat heti hyviltä, niin ne säilytettiin. Tällä kertaa itseluottamuksemme oli tosin parempi kuin koskaan aiemmin.

The Coming Of Chaos ja Heaven Is Ready To Fall ovat ralleja, jotka parhaiten mielestäni edustavat koko levyä ja sitä mistä Hatespheressä yleensäkin on kysymys. Jacob äityy myös itse kehumaan jälkimmäistä valintaani erääksi omista suosikeistaan.

– Biisi on erittäin tarttuva, mutta siinä on samalla erittäin synkkä tunnelma. Seeds Of Shame erottuu myös joukosta, koska se ei ole tyypillinen Hatesphere-kappale. Veisussahan painellaan menemään alusta loppuun aika hitaalla kompilla. Mutta kaikki levyn rallithan ovat hyviä, joten mitä niistä yksittäisiä sen kummemmin valitsemaan.

Luottoa herrojen musiikkia kohtaan löytyy myös levy-yhtiön puolelta. The Sickness Within on orkesterin ensimmäinen täysmittainen albumi Steamhammerille ja jatkoa alkuvuodesta julkaistulle The Killing ep:lle.

– Julkaisimme edellisen lafkamme kautta kolme albumia ja yhden ep:n, joten meidän oli aika siirtyä eteenpäin. Olemme vallitsevaan tilanteeseen erittäin tyytyväisiä, olemme kamppailleet ja ryypiskelleet niin paljon päästäksemme tähän tilanteeseemme, jossa nyt olemme. Itse asiassa tarjouksia isommilta yhtiöiltä alkoi tulla jo toisen levymme jälkeen, mutta päätimme silti, että on parempi odotella hieman ja kerätä nimeä underground-ympyröissä. Keikkailimme paljon, ja yhtäkkiä tarjouksia alkoi sitten ropista toden teolla ja meillä oli jopa varaa valita niistä paras mahdollinen, Jacob kehuu.

– Steamhammer ilmaisi kiinnostuksensa meihin jo ennen edellistä levyämme. Heidän edustajansa tuli minulle kehumaan erästä Hampurin keikkaamme. Pysyimme yhteyksissä ja keskustelimme hänen kanssaan erilaisista asioista yli vuoden, samoin kuin bändin sisällä siitä, mikä meille olisi parasta. Nyt meillä on sitten heidän kanssaan koko maailman kattava sopimus.

Levyn kansitaiteessa nähdään hieman huonovointisen näköinen sydän, mutta onko se sinun suosikkielimesi? Jacob pohtii vastausta tovin verran ja laukaisee:

– Ei, kyllä se on vagina, ja tuskinpa minun tarvitsee asiaa sen kummemmin perustella, mies virnuilee.

SUOMI HALTUUN

Hatespheren nykyiset puitteet alkavat olla kohdallaan, joten niistä mahdollinen maailmanvalloitus ei jää kiinni. Mutta mikä sinusta, Jacob, tekee Hatespheresta sellaisen, että rankempaa musiikkia kuuntelevien kannattaisi tsekata teidät?

– Jaa, että minun pitäisi kertoa sinulle kuinka hyviä olemme, solisti naurahtaa. – Parasta, että tulet keikoille toteamaan asian itse, koska livenä me olemme parhaimmillamme niin minun kuin monien muidenkin mielestä. Lavalla ollessamme tiedämme, kuinka homma hoidetaan kotiin soittamalla jämäkästi aggressiivinen show, unohtamatta tietenkään naamalla värehtivää pientä hymynkaretta.

Lokakuun alkupuolella jokaiselle suomalaisella aukenee mahdollisuus todeta Jacobin sanat todeksi, sillä bändi kiertää yhdessä Soilworkin ja Constructdeadin kanssa neljällä paikkakunnalla. Soilwork tunnetaan sen verran kovana livepoppoona, että Hatesphere saa todellakin pistää parastaan, mikäli meinaa pistää pääaktin koville.

– Jääköön keinomme siihen salaisuudeksi, hekottaa Jacob mutta jatkaa, että bändi etenee normilinjalla pitämällä hauskaa lavalla ja päästämällä metallihelvetin irti.

Kun nyt rantaudutte ensimmäistä kertaan Suomeen ja Tampereelle, niin mitä aiotte ensimmäisenä tänne tullessanne tehdä?

– Odotuksemme kiertuetta kohtaan ovat kovia, mutta ei minulla ole hajuakaan mitä odottaa Suomen-minikiertueelta. Mutta siinähän jutun hauskuus juuri piileekin! Eiköhän me ensimmäisenä tilata drinkit ja sitten kierrellä vähän kaupunkia. Nautimme taatusti jokaisesta hetkestä, ja toivottavasti te suomalaiset osaatte nauttia myös meistä ja musiikistamme. Kippis sille!

Julkaistu Inferno #30/2005

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti