WOLF – SUDEN HETKI

Kevään kynnyksellä julkaistu Wolfin kolmas täyspitkä Evil Star tuli puskista ja iski kuin metrinen koivuhalko allekirjoittaneeseen. Järjestetyssä rupattelutuokiossa bändin kitaristi-vokalisti Niklas Olssonilta oli kysyttävä mikä on ajanut aikuiset miehet soittamaan wanhaa kunnon heavy metallia.

Wolfin musiikki on erittäin vahvasti kiinni 80-luvun aidossa heavy metallissa, eikä Niklas edes yritä kiistää tätä. Erityisesti Paul Di'Annon aikaisen Iron Maidenin ja Mercyful Faten vaikutteet paistavat läpi, mutta Niklaksen mukaan suuren vaikutukset ovat tehneet myös Judas Priest, Accept, Black Sabbath, Ozzy Osbourne ja Dio.

Vaikka Wolf onkin erittäin helppo leimata retrometalliyhtyeeksi, onnistuu bändi kuitenkin hyvillä ideoilla ja pistämättömällä tyylitajulla varustettuna kuulostamaan omalaatuiselta ja ennen kaikkea tuoreelta.

– Kyllähän minä ymmärrän miksi ihmiset saattavat kutsua meitä retrobändiksi eikä meillä ole mitään sitä vastaan. Uskoakseni monet ihmiset ovat meitä kuultuaan yllättyneet, kuinka voi soittaa näinkin vanhakantaista musiikkia ja kuulostaa silti tuoreelta. Minun korvissani Iron Maidenin Killers tai Powerslave kuulostaa yhä tuoreelta siinä missä Judas Priestin vanha kamakin ja juuri tästä syystä uskon, että mekin kuulostamme tuoreelta. Me todella rakastamme hyvin paljon juuri tällaista musiikkia.

– Juuri tästä samaisesta syystä aloimme soittamaan vanhan koulukunnan metallia, koska sellaista me itsekin kuuntelemme. Voikin sanoa, että musiikkimakumme ei ole kehittynyt yhtään sen jälkeen, kun täytimme 16. Pistäessämme pystyyn bändiä vuonna -95, en edes tiennyt uudemmasta metallista juuri yhtään mitään. Tuohon aikaan Örebron lähiympäristössä ei myöskään ollut yhtään metallibändiä ja koska halusimme kuulla hyvää vanhaa kunnon heviä, meidän täytyi alkaa soittamaan sitä itse.

Vaikka keikoilla orkesterissa onkin sessiojäsenenä toinen kitaristi, työskentelee bändi mieluiten triona.

– Työstämme kaiken uuden materiaalin treenitilassamme ja tuolloin trio on ideaalinen kokoonpano. Olemme soittaneet yhdessä jo varsin pitkään, eikä meidän tarvitse enää paljoakaan kommunikoida keskenämme, koska kaikki tuntevat toisensa ja tietävät miltä Wolfin pitää kuulostaa. Jos bändissä olisi enemmän jäseniä, ideoita saattaisi tulla enemmän, ehkä jopa liiaksi asti, joten kyllä kolmikkona oleminen on paras mahdollinen vaihtoehto meille.

Peruselementit 

Useissa eri musiikkigenreissä on helposti löydettävissä tietyt musiikilliset peruselementit, jotka omalta osaltaan määrittelevät genren. Näitä elementtejä löytyy myös Wolfista.

– Tuplakitarat, väkevät rumpu- ja bassotaustat sekä korkealta vedetyt laulut, niistä meidät tunnistaa. Useimmiten basistimme Mike tai rumpalimme Dale keksii riffin tai pari, joista muodostuu biisin perusta. Minun tehtäväni on nitoa riffejä yhteen, täyttää puuttuvat aukot ja lisätä mukaan kaikenlaisia mausteita. Yleensä magia löytyy treeneissä, jossa alamme jammailemaan jonkun tuoman idean tai riffin pohjalta. Yritämme löytää yhdessä hyvän grooven jonka ympärille biisi sitten rakentuu, mutta tärkeintä kaikessa on aina hyvä riffipohja, joka tempaa mukaansa. Sanoituksia mietimme aina vasta kaikkein viimeisimpänä asiana.

– Sanoituksistamme puheen ollen, niitä ei kannata ottaa turhan vakavasti. Tavallaan ne ovat vanhan koulukunnan hevirunoutta. Tärkeintä sanoituksissa on, että ne kuulostavat hyvältä ja sopivat musiikkiin.

Evil Star -levyn avausraitana toimii erinomaisen tehokkaasti nimikappale, joka oli ensimmäinen kuulemani Wolf-biisi. Tarttuvan kertosäkeen lisäksi huomiota kiinnitti kappaleen keskivaiheilla alkava kitarariffi, joka on selkeästi pienoinen muunnelma klassisen Twilight Zone TV-sarjan tunnusmelodiasta. 

– Joo, olet ihan oikeassa. Rumpalimme ehdotti, että ehkä ensimmäisen säkeen jälkeen voisi kokeilla jotain Twilight Zonen tunnusmelodian tapausta ja kokeiltuamme sitä huomasimme sen erittäin toimivaksi. Tarkoitus onkin saada ihmiset ihmettelemään, että hei, tässähän on tuttu melodia! 

– Tuo nimibiisi on muuten yksi levyn suosikeistani ja se on täydellinen biisi, josta en lähtisi muuttamaan yhtään mitään. Pidän myös paljon Black Wing Rider -kappaleesta, koska se muistuttaa minusta hieman Iron Maidenin suosikkiani To Tame a Land. Teimme muuten tuo kappaleen kokonaan studiossa huomattuamme, että tarvitsemme levylle vielä yhden biisin. Tuskailimme ensin pari päivää saamatta mitään aikaiseksi, mutta sitten se vain yhtäkkiä syntyi itsekseen. 

Bändi on kaikilla kolmella täyspitkillään päätynyt käyttämään Abyss-studion ja Peter Tägtgrenin palveluksia. 

– Hyvä ystävämme Dan Swanö suositteli häntä ensimmäiselle levyllemme. En usko että Peter on äänittänyt paljoakaan heavy metal -bändejä, joten kait meidän kanssamme työskentely on hauskaa vaihtelua ainaisen death ja black metallin äänittämisen sijaan. Hän on varsinainen työnarkomaani, mikä on samalla hyvä että huono asia, koska useimmiten hän on todella kiireinen. Hänellä on aina tosi hyviä ideoita, mutta hän antaa kuitenkin aina bändin itsensä tehdä päätökset asioiden suhteen. Nykyään hän tuntee bändin todella hyvin ja tietää mitä me haluamme, joten olemme oppineet turvautumaan häneen ja luottamaan hänen harkintakykyynsä. 

Evil Star -levy saa kuuntelijan väkisinkin hyvälle tuulelle ja samaa mieltä on myös Niklas. 

– Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa ilta kuin istua fiiliksissä sohvalla kalja kädessä ja kuunnella Wolfia? 

Noinko tyypilliset Wolfin fanit tekevät? 

– Joo, heillä on nahkatakit, kuluneet farkut, Judas Priestin tai Iron Maidenin t-paita, pitkä tukka ja viikset. Hei, mutta nythän minä päädyin kuvailemaan meidän ulkonäköä! Onneksi nykypäivänä ihminen saa näyttää miltä haluaa, mutta on yhä vaikeampaa näyttää kapinalliselta. Nykyään ollaan paljon suvaitsevaisempia kuin ennen, mutta olihan ne hauskoja aikoja, kun kersana vanhemmat yrittivät varoitella minua hevin vaaroista. 

Mietteitä 

Käydessäni läpi Wolfin WWW-sivuja mieleen jäi muutama sivuilla esiintyvä slogan, kuten ”If it weren't for heavy metal I would be a fucking punk”. Elämää ilman heavy metallia ei ilmeisesti siis ole?

– Heh, joo ei olisi. Rumpalimme keksii näitä sloganeita tuon tuosta. Mitä me yritämme tuolla sanoa on, että me olemme heavy metal -bändi, jonka juuret ovat likaisessa rockissa ja metallissa eikä missään germaanisessa power metallissa tai kiillotetussa AOR:ssä. Punkhan on musiikkina ihan perseestä.

Webbisivujenne kautta on saatavilla myös muutama täysimittainen mp3:nen jokaiselta levyltä ja juuri niiden ansioista tutustuinkin ensi kertaa bändiin. Levyn kansivihosta löytyy kuitenkin teksti, jossa vetoatte ihmisten rehellisyyteen ja pyydätte heitä ostamaan levyjänne verkosta lataamisen sijasta. Ilman tuloja kun pienenkin artistin on vaikeata jatkaa musiikin tekemistä ja keikkailua.

– Uskon kyllä hevihenkisten ihmisten rehellisyyteen koska he ovat useimmiten varsin omistautuneita asialle ja ostavat levyjä kuullessaan uutta hyvää musiikkia. On kuitenkin olemassa ihmisiä, joilla ei käy edes mielessä, että jokaisen levyn takana on artisti ja että levyjen tekeminen maksaa oikeasti rahaa. Ihmisten on tärkeä tajuta, ettei mikään maailmassa ole ilmaista.

– Emmehän me tietenkään musiikilla elä, koska pitäisi myydä ihan älytön määrä levyjä, että se olisi mahdollista. Minä opiskelen psykologiaa, rumpalillamme on firma joka suunnittelee muun muassa Intranet-verkkoja ja muuta sellaista ja basistimme taas opettaa lapsille rokkia, matematiikkaa ja ruotsin kieltä. Keikkakitaristimme on ainoa, jolla on oikea duuni. Hän on töissä tehtaassa, joka valmistaa erilaisia kalajalosteita.

Kun bändin nimi nyt on susi, niin oletko koskaan kuullut termistä ”Suden hetki”, joka muinaisten roomalaisten mukaan on aamuyön tunteina, jolloin suurin osa ihmisistä syntyy ja kuolee ja jolloin unet ovat kaikista voimakkaimpia. Mitä sinä itse teet tuollaisena hetkenä?

– Toivottavasti olen tuolloin nukuksissa uneksimassa kaikenlaisista oudoista asioista, joista voi tehdä sanoituksia.

Julkaistu Inferno #19/2004