sunnuntai 1. helmikuuta 2004

DEATHCHAIN & MALICIOUS DEATH – THRASHIN OLEMUS

Debyyttinsä vastikään julkaisseet Deathchain ja Malicious Death ovat 80-luvulla syntyneen thrash metal genren tuoreimpia kotimaisia edustajia. Vaikka molemmat bändit liikkuvatkin samalla musiikin saralla, lähestyvät ne sitä täysin eri formaatissa ja hieman erilaisista näkökulmista. Näkemyksiään thrashista kertomassa herrat Bobby ja Corpse yhtyeestä Deathchain ja Bilibaldus kokoonpanosta nimeltä Malicious Death.

Vaikka Deathchain soittoniekat ovatkin iältään varsin nuoria ja aloittelivat vasta koulutaivaltaan 80-luvulla, on vanhat legendat tuttuja ja ahkerassa kuuntelussa.

Bobby: – Henkilökohtaisesti kyllä kovimmat kurkot minulle ovat just niitä 80- luvun miehiä, King Diamond etunenässä. Tosin kukaan ei ole niin kova kuin Gene Simmons oksentamassa verta.
Vaikka jäsenten keskuudessa musiikkimaku vaihteleekin aina vanhan liiton klassikoista black metallin kautta Ruotsi-osastoon, on oma yhteinen sävel kuitenkin löytynyt.

Bobby: – Ihan hyvä, ettei kaikki kuunnella munat tanassa aina jotain Saxonia. Paljon kuunnellaan sellaista, mikä ei meidän musiikissa millään tavalla näy. Mutta onhan meillä ne vaikutteet selkeästi kuultavissa, eikä se ole minusta mitenkään huono asia, vaan ennemminkin kunnianosoitus koville bändeille. Deathchain on kuitenkin loppujen lopuksi sitä, mitä me kaikki tykätään soittaa ja kuunnella. On mahtava soittaa semmoista tavaraa, jossa on voimaa takana. Kyllä kai tähän metalliliittoon pitää jo pennusta asti kasvaa.

Malicious Deathin herroille ikää on karttunut hieman enemmän, vaikka bändi itse on uusi.

Bilibaldus: – Wanhoja isäntiähän tässä jo ollaan, mutta bändi on oikeasti aika tuore. Pidimme keväällä 2002 keväällä perustamispalaverin Obadion kanssa. Siinä pizzan ja kaljan lomassa päätimme alkaa elvyttää vähän thrash-genreä. Otettiin sitten Jerker mukaan sotaan, sillä kun on nuo kompit hallussa ja muutenkin äijä laukkaa kuin ylienerginen hirvi! Vokalistimme Red Jesus löytyi thrash-legenda Pedro Anthareksen kautta ja mies onkin ensimmäisestä kiljahduksestaan asti osoittautunut täydelliseksi tähän bändiin. Alkuaikojen treenit olivatkin erityisen mukavia sessioita. Meillä oli niin helvetin hauskaa, että nauroimme tippa linssissä kun yritimme soittaa kappaleita läpi. Biisejä syntyi solkenaan ja tarkoitus oli saada nimenomaan Antichrist ja Tormentor -nimiset biisit tehtyä.

Lyhyestä yhteisestä historiasta huolimatta bändi on ehtinyt hitsaantua tiiviiksi paketiksi.

Bilibaldus: – Poraamme yhteistä kiveä ja taomme päätä samaan seinään. Niin henkinen kuin musiikillinenkin yhteinen sävel on löytynyt niin vaivattomasti, että jopa hävettää. Ei tässä rässissä tarvitse paljoakaan riffien parissa tuskastella, kun joku jo latoo ideoitaan pöytään. Eikä meidän musiikkimme muutenkaan niin kovin vaikeaa ole, teknisyys kun on lähinnä rumpalimme yksinoikeus. Tyylin olimme päättäneet aika tarkasti ennen bändin perustamista, joten sen kanssa ei ole tullut ongelmia. Mitään uusia tuulia emme ole thrash-genreen tuomassa ja tarkoituksemme onkin nostaa ylpeinä vanha lippu salkoon.

Deathchainin syntytarinassa on mukana huomattavasti enemmän sattumaan kuin tietoisia päätöksiä bändin perustamisesta, vaikka musiikillinen linjaus oli niin ikään alusta alkaen selvillä.

Bobby: – Ennen Deathchainia Corpsella oli Winterwolf, joka ehti tehdä kaksi demoa. Corpsen muutettua Kuopioon, hän halusi uutta verta lihamyllyyn ja kaivoi jostain Kassaran käsiinsä. Corpsen isoveli oli puolestaan minun kanssa yhtä aikaa intissä ja tieto kitaransoitostani ja bändin etsimisestä kulkeutui Corpsen korviin. Nimi muutettiin Deathchainiksi ja siitä se lähti etenemään. Aika hyvin meillä oli jo alussa selvillä, mitä suuntaa lähdetään hakemaan. Alusta asti oli jo tarkoitus sekoitella deathia ja thrashia samaan arkkuun.

NIMIEN MERKITYKSESTÄ 

Vaikka molempien orkesterien nimistä löytyy kuolema-sana, ei kumpikaan koe kuolemaa viihteellisinä sen varsinaisessa merkityksessä.

Corpse: – Meillähän tuo nimi viittaa Hellraiser- elokuvaan, jossa Pinhead viskoo raatoriimuja menemään oikein olan takaa. Sen syvempää merkitystä ei nimessä ole takana.

Bilibaldus: – Ei kuolemasta mitään varsinaista viehätystä löydy. Nimemmehän juontaa alkunsa Necromancerin ultraupeasta biisistä! Lepakossa tuli aikoinaan nähtyä, kun bändi väänsi ja vetivät vielä Slayeriäkin. Taurus siinä pihalla tuli sitten nenä nenää vasten ja huusi sen, minkä sielustaan irti sai että ”MALICIOUS DEATH!” parikin kertaa. Bändille nimeä mietittäessä paukahti tuo tapahtuma mieleen.

Jos molempien bändien nimet henkivät kultaista 80-lukua, on myös taitelijanimien käyttö perusteltua.

Bobby: – Bobby-nimen sain, kun joskus 10 vuotta sitten tilasin jostain musiikkikerhosta Motörheadin vinyylin, jonka kylkiäisinä tuli musta lippis jossa luki ”Bobby”. Sehän oli sen nykyisen narkkiräppärin Bobby Brownin lippis, mutta mitä väliä kun minusta se oli hieno ja aloin pitämään sitä. No sanomista tuli tietenkin ja siitä sitten nimikin. No, samoin Corpse kulkee samalla nimellä myös ”siviilissä” joten sekin oli aika luonteva juttu. Pakkohan meidän sitten oli keksiä muillekin jotkut nimet. Jos olisi ollut että Corpse, Bobby, Ville jne. niin olisihan se ollut aika riehakasta.

Bilibaldus: – Kyllä se Voïvod on tässäkin takana. Voïvodilla oli nuo upeat taiteilijanimet alkuaikoina ja ajattelimme, että kyllähän mekin jotkut laitetaan. Nimet lähtivät sitten kehittymään eräänä kosteana iltana Obadion kanssa. Huvittavinta lienee se, että ne ovat osittain virallisia suomalaisia nimiä jopa 1700-luvulta. Tosin Red Jesuksen nimi menee herran oman bändin piikkiin.

NYKYAJAN RUNEBERGIT? 

Jos herrojen musiikki on uskollista 80-luvulle, on sitä myös sanoitukset tyyliltään. Suuria filosofia pohdiskeluja ja kantaaottavuutta ei olla lähdetty hakemaan.

Bobby: – No ei meidän sanoituksilla varmasti Finlandia- palkintoa voiteta. Niitä juttuja vaan pyörii päässä ja sitten jotain kehitellään ja visioidaan. Sotaa, kauhua ja maailmanlopun uhkaahan siellä käsitellään eli hyvin perinteisiä thrash/death – sanoituksiahan ne ovat. Maailmaa niillä ei pyritä parantamaan eikä muutenkaan julistamaan tai politikoimaan. Kyllähän jotkut sanoituksistamme saa hymyn huulille, ei niiden tarvitse kuitenkaan olla mitään paskan vakavaa koko ajan. Sanat haluttiin kansiin jo senkin takia, kun mikään ei vituta niin paljon kuin levyn kannet joissa ei ole sanoja biiseihin.

Bilibaldus: – Sanaliuskat jäivät pois omakustannesyistä. Jostain oli vähän tingittävä ja se nyt oli sanoitukset. Alun perinkin sanoituksellisesti lähdettiin kunnioittamaan esikuvia, eikä edes ajateltu muuttaa maailmaa. Jätetään se maailman parantaminen niille joille se on tärkeää ja jotka osaavat sen paremmin.

Hate Generator on ihan puhdas vihan purkaus, jossa raivo saa miehen valtaansa ja sitten lähteekin mopo käsistä ja tulee ruumiita. Sanoituksissa on myös sotaa I am the Blood ja kauhua Rageous Souls. Jälkimmäisessä biisissä sielut tulevat raiskaamaan pappia, joka on huijannut heitä aikoinaan palvomaan Jumalaa, jota ei sitten ollutkaan. Lisää uskonnon vastustusta löytyy myös Sacrifice-kappaleesta. Soldiers of Blackblood:iin kätkeytyy 2-3 tarinaa päällekkäin ja merkitys on sen mukainen, miten sen kukin ymmärtää tai haluaa lukea. Malicious Death puolestaan sisältää ensimmäiset sanat ja siksi ne ovat vähän kankeat. Biisi kertoo lähinnä kolmesta vittumaisesta tavasta kuolla. Sadismia ja kidutusta, mitä muuta voisi sisältää kappale nimeltä Tormentor? Niin tai sitten Antichrist, mistähän se kertoo? Eli ei todellakaan mitään suurta filosofiaa. Tykkään laittaa sinne tänne pari riviä, joista voi löytää jotain henkilökohtaista. Red Jesus sitten laulelee niitä sanoja miten sattuu ja muokkaa ne omaan suuhunsa sopiviksi.

NOPEASTI HYVÄ TULEE 

Malicious Deathin debyytin tekoprosessi on vähintäänkin mielenkiintoinen, aikaa ei nimittäin ole uhrattu kuin 16 tuntia sisältäen äänityksen ja miksauksen. Tuntuu mahdottomalta suoritukselta, mutta Bilibaldus ei pidä suoritusta kovinkaan kummoisena.

Bilibaldus: – Levyähän voitaisiin hieroa loputtomiin, eikä se siltikään tyydyttäisi. Raaka on parempi kuin ylikypsä ts. mätä ja tällä en tietenkään viittaa Deathchain:iin. Nykyään vain tuntuu olevan vallalla taipumus ylituottaa levyjä. Kehittynyt studiotekniikka houkuttaa helposti liiallisen kliinisyyteen, mikä ei ole ainakaan metallissa kovin hyvä suuntaus. Uudemmista levyistä tuppaa puuttumaan eläväisyys ja aitous, jotka on korvattu puuduttavalla keinotekoisen kuuloisella saundimaailmalla.

– Nauhoitimme biisit ihan perinteisen kaavan mukaan soitin kerrallaan, eli kahvitauot jäivät aika lyhyiksi. Studiosessiosta suuri kiitos kuuluu äänittäjällemme Red Fiven Tonille, jolla oli se meidän ideamme hallussa. Tosin Anthareksen apu miksauksessa oli myös tarpeen, hän kun väänsi rupisuus –namikkaa aina kun silmä vältti. Kyllähän tässä myös oli takana tuo pieni piru, että nopeasti hyvä tulee, niinhän se M.O.D.:kin teki aikoinaan. En tiedä, minkä verran tulevaisuudessa vietämme studiossa aikaa, mutta olen täysin tyytyväinen näihin 16-tunnin sessioihin. Omasta pussista maksamisellakin on toki oma osuutensa ajankäytön suhteen.

Bobby: – Ei taitaisi levyn teko meiltä ihan 16:sta tunnissa mennä, vaikka Kassara kyllä tykittikin rummut sisään reilussa kuudessa tunnissa. Nythän meillä meni 30 päivää, joista suurin osa oli vielä sellaisia että töitä tehtiin vain iltaisin, kun oli tätä perinteistä paskaa sivussa eli työtä ja koulua. Muuten levystä sen verran, että vaikka siellä joku moka saattaa ollakin, niin on se aina parempi kuin että alettaisiin koneilla korjaamaan ja runkkaamaan. Sellainen tietynlainen livehenki ja särmä täytyy levyllä olla, että se on soitetun kuuloinen. Tämä oli kuitenkin Deathchainin ensimmäinen levy ja ensi kerralla ollaan jo viisaampia. On oltava tyytyväinen, sillä ”Poltergeist”- demolta ollaan tultu iso askel eteenpäin ja kehitytty soittajina ja bändinä ihan selkeästi. Seuraavalla levyllä tähdätään tietenkin vastaavanlaiseen kehitykseen ja aina parempaan lopputulokseen. Ensi levyllä loppuu leikki…

VINYYLI FETISMIÄ 

Jos Malicious Deathin levy on äänitetty vanhan koulukunnan mukaisesti nopeasti, on sen julkaiseminen ainoastaan 300 kappaleen vinyylinä myös varsinainen hatunnosto vanhoille ajoille.

Bilibaldus: – Tässä hommassa ei rahan tai myyntilukujen perässä juosta. Puhtaasti on omaksi iloksi lähdetty soittamaan ja niin myös toistaiseksi jatketaan. Iloahan tästä syntyy aina, kun uusi biisi on valmis tai ylipäätään on se tapahtuma nimeltään treenit! Ei elämässä ole montaa yhtä mukavaa asiaa. Se, joka sanoo, että treenaus on amatöörien hommaa, ei oikeasti pidä musiikista. Minä ainakin saan suurta nautintoa ja positiivista voimaa soittamisesta.

– Vinyyli on se formaatti, jossa me ostimme aikoinaan kaikki levymme ja olemme tavallaan sen aikakauden lapsia. Halusimme antaa kunnioitusta menneille hyville ajoille ja tehdä vinyylin. Kunnon metalli on kuin tarkoitettu kuunneltavaksi vinyyliltä. Oma vinyyli on myös ollut meidän kaikkien unelma pienestä pitäen. CD ei silti ole mikään kirosana. Ostelen CD:itä ja vinyylejä sen mukaan, mitä on tarjolla, mutta kun laittaa vinyylin soittimeen, tulee vain ihan eri maailma ja tunne. Jos joku levy-yhtiö on kiinnostunut kustantamaan Devilization:ista CD:n niin asiasta voidaan keskustella, itse emme aio sellaista julkaista.

Corpse: – Itse asiassa ollaan puhuttu, että levy julkaistaisiin myös vinyylinä ja jos sellaiseen on kerran mahdollisuudet, niin perkele totta kai! Itse en juuri CD-levyjä ostele, vaan keskityn enemmänkin ”mustan kullan” hankkimiseen. Vinyyli on todellakin se ainut oikea formaatti musiikkia varten, sillä onhan se jo saatanan paljon nätimmän näköinenkin, kuin esimerkiksi kooltaan huomattavasti pienempi CD-levy. Mutta välillä on kyllä joutunut vinyyleihinkin pettymään, kun levy-yhtiöt ovat suoltaneet sellaisia paskajulkaisuja, joissa ei sanoituksista tai kuvapussista ole tietoakaan. Jos meidän levystä tehdään vinyyli, niin ei paskota ohi pöntön, vaan tehdään kunnon julkaisu!

Malicious Deathin vinyylijulkaisussa kansitaide pääsee tosiaan oikeuksiinsa, kun taas Deathchainin tyylikäs ja musiikkiin sopiva kansitaide ei pääse oikeuksiinsa CD-vihkosen pienessä mittakaavassa.

Bobby: – Kyllä me jo varhaisessa vaiheessa ajateltiin, että kannet pitää olla sitä mitä ne ennen hyvinä aikoina olivat, eli ihmisen käden maalaamaa tavaraa. Kansien tekijäksi napattiin heppu nimeltä Jani Mikkonen ja ideahan kansissa on, että jokaisen biisin tekstien alla on aiheeseen liittyvää teemaa. Yhteistyö toimi aivan loistavasti ja kansiin ollaan kyllä enemmän kuin tyytyväisiä.

Bilibaldus: – Annoin kansitaiteilija Tindelle idean, jota hän lähti toteuttamaan. Kannet ovat vinyylilevyissä tärkeä osa kokonaisuutta ja tässä tapauksessa me saimme niihin juuri oikean tunnelman.

80-LUVUN TAIKA
Tällä hetkellä tuntuu vallalla olevan pienoinen 80-luku/thrash buumi, josta osoituksena monet uudet bändit, levyt ja vanhojen suurten uudelleenkasaukset yms. Mikä teidän mielestä on tähän syynä ja voiko hommasta tulla isompikin juttu kuin mitä tähän mennessä on ollut?

Bilibaldus: – Noh, ehkäpä tuo pienen pieni buumin poikanen on saanut syntynsä siitä, kun me, jotka olimme pahimmassa murkkuiässä silloin 80-luvulla, ollaan kasvettu vanhoiksi ja nyt muistelemme niitä kultaisia teinivuosia. Tästä hommasta tuskin paisuu mitään suurempaa, vaikka mieluistahan se olisi, jos Malicious Death:kin saisi vähän ilmaa mustien siipiensä alle ja lisää keikkaa. Metalli elää mielestäni muutosvaihetta. Pinnan alla on lukematon määrä bändejä ja tunnetummatkin tekevät jotkut jopa hyviä levyjä, mutta sellaista hekumaa mitä 80-luvulla oli, ei tule enää koskaan. Ehkäpä hyvä niin, sillä aina ei pidä ratsastaa tuhkavuoren huipulla.

Corpse: – Olisihan se hienoa jos 80-luku heräisi oikein tosissaan henkiin, mutta en välttämättä usko, että näin tulee käymään. Valtavirtaa metallimusiikissa hallitsee aika saatanan iso kasa paskaa ja ne bändit jotka sydämellään tätä hommaa tekevät jäävät turhain usein liian pienelle huomiolle. Ehkä tämä uusi nousu Suomessa johtuu ainakin pieneltä osaltaan Destruction/Sodom/Kreator – kiertueen Suomen visiitistä. Ainahan nämä musiikkibuumit näyttävät kiertävän ympyrää, joten ehkä se johtuu myös siitä. Mitään aivan varmaa syytä en kyllä osaa sanoa.

Jos 80-luvun ja thrashin nimeen vannovat miehet päättäisivät coveroida jonkin bändin tuotantoa, ei kummallekaan löydy kuin tasan yksi ilmeinen vaihtoehto.

Bilibaldus: – Mehän ollaan keikoilla soitettu tuota Slayerin Post Mortem:ia, joten siitä varmaan lähdettäisiin. Emme ole tohtineet tehdä biisiin omaa sovitusta, vaan soittamme sitä alkuperäiseen tyyliin. Tuota kappalettahan emme koskaan tule levyttämään kuten tuskin mitään muutakaan coveria. Jos coveri kuitenkin levylle tehtäisiin, tulisi se todennäköisesti täysin eri genrestä.

Corpse: – Kyllähän se olisi Slayeriltä joko Raining Blood tai Angel Of Death ja ne toteutettaisi astetta rankemmalla ja nopeammalla kädellä. Tiedän, että tämä on niin perinteinen vastaus kuin olla ja voi, mutta Slayer määrää perkele! Bändi jota en missään nimessä lähtisi coveroimaan on Iron Maiden. Olisi se pitänyt jo Bodominkin ja monen muunkin tajuta.

Kuulijat ilmeisesti arvostavat samankaltaisia asioita kuin itse arvon artistitkin, sillä vastaanotto on molempien levyjen kohdalla ollut varsin suopea.

Bobby: – On levyä kyllä ylistetty ehkä enemmän kuin odotettiin. En kuitenkaan ota levyarvosteluja niin hirveän vakavasti, sille ne ovat kuitenkin aina yhden henkilön tekemiä. Jos joku Kerry King erehtyisi levyn kuuntelemaan ja sanoisi, että perkeleen kova levy, niin sitten paskoisin kyllä housuihini. Mielenkiintoista on nähdä miten se uppoaa ulkomailla jahka se siellä julkaistaan ensi vuoden alussa. Ainahan kaikki tietäjät sanoo, että musiikkia tehdään itseään varten ja pitkälti se onkin totta. Mutta kyllähän se on helvetin hienoa ja antaa lisäpotkua, jos joku tykkää ja arvostaa sitä musiikkia mitä teet.

Bilibaldus: – En osannut odottaa oikeastaan minkäänlaista palautetta. Nämä kehut ovat olleet hämmentäviä. Mutta odotellaan vielä, kyllä sieltä vihaajia ja inhoajiakin löytynee. Toisaalta, ei sillä palautteella ole niin suurta merkitystä, kunhan itse diggaillaan niin se riittää meille.

ELÄVÄÄ HEVIÄ KANSALLE 

Kummallakin orkesterilla on kova hinku päästä näyttämään taitonsa myös livenä, mutta kysyntä ei ole kohdannut tarjontaa.

Bilibaldus: – Keikkarintamalla onkin sitten hommat kusahtanut pahemman kerran. Onhan sitä tullut silloin tällöin keikka vedettyä, mutta niitä pitäisi ehdottomasti saada lisää. Pari keikkaa on ainoastaan tiedossa, joten saahan niitä keikkoja tarjota. Me kun ei olla sen rahan perään, niin hintakaan ei ole korkea. Kunhan ei sentään jouduta maksamaan itseämme sisään.

Corpse: – Kyllä meillä tosiaan on ollut puhetta, että tuossa joulu/tammikuussa kierreltäisiin ympäri Suomea niin kuin korppikotkat ruhoa. Eihän me olla koskaan soitettu missään muualla kuin Kuopiossa. Toivottavasti tämä asia korjaantuu nyt kun levykin on pihalla. Emmekä me mitään älyttömiä liksojakaan pyydetä, kunhan saa matkat, kaljat ja ruuat, niin se riittää.

Keikkajärjestäjien kannattaakin laittaa hyvää ja halvalla – periaatteella toimivien bändien nimet mieleen. Keikat eivät siis ainakaan näillä näkymin tule sotkemaan millään tavalla jo selvillä olevia tulevaisuuden suunnitelmia.

Bilibaldus: – Uusia biisejä on pari äärirupisina versioina nettisivuilla ja niitä tulee lisää. Sanoituksia on valmiina reilut 10 kappaletta, joista osa on vanhempia ja osa uudempia. Ehkä jo lähitulevaisuudessa koitamme hommaa kahdella kitaralla, jotta saisimme keikoille lisää potkua. Red Jesus on loistava kitaristi, joten emme ole kuitenkaan hakemassa uutta kitaristia. Ei muuta kuin kovaa treeniä, niin kakkoslevy saadaan ulos. Julkaisuajankohtaa ei ole vielä päätetty, mutta iskemme nettisivuille varmasti lisää tavaraa pitkin talvea. Videon kuvaukset ovat puolitiessä, kun kuvaaja katosi mystisesti.

Bobby: – Itse asiassa kaksi uutta rallia on jo valmiina ja lisää siitetään sitä mukaa kun niitä alkaa tippumaan. Riffejähän on varastossa kyllä, mutta suurin osa taitaa olla täyttä paskaa. Debyytille suollettiin biisejä aika isolta aikaväliltä, mutta nyt on pöytä tyhjä ja voi tehdä ralleja ihan rauhassa. Se on varmaa, että ketjut laitetaan jatkossa entistä kireämmälle biisien suhteen. Tässä on ollut puhetta, että tehtäisiin semmoinen vanhan koulun splitti seiskatuuma erään toisen orkesterin kanssa, mutta näistä on turha höyrytä kun mitään varmaa ei ole sovittu. Uutta levyä väsätään sitten varmaan joskus vuoden päästä, kunhan tässä katellaan miten menee.

Julkaistu Inferno #15/2004 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti