maanantai 1. joulukuuta 2003

Hamara #4/2003

Asgaard
Lux in Tenebris (Live in Krakow) DVD
Metal Mind Productions
2/5

Asgaardin norjalaisesta mytologiasta ja latinasta innoitusta ammentava musiikki on karkeasti kategorisoitavissa progressiiviseksi dark metalliksi. Koskettimia käytetään jatkuvasti ja runsain mitoin ja erilaisella puhtaasta black metal kärinään vaihtuva laulu yrittää tuoda lisäväriä musiikkiin. Laulajan korkeammalta vedetyt osuudet ovat kuitenkin melkomoista ammu-vainaan nuotilla vedettyä hoilausta jonka kuunteleminen alun huvittuneisuuden jälkeen muuttuu tuskaiseksi. DVD:llä nähtävällä keikalla kielisoittimet on miksattu turhan alas jääden pahasti koskettimien ja laulun tallaamaksi. Musiikista on löydettävissä varsin selkeitä yhtymäkohtia Arcturukseen, mutta toteutus ei ole puoliksikaan niin lennokasta ja nerokasta kuin ilmeisellä esikuvallaan. Kunnianhimoa ja teknistä osaamista orkesterilla kyllä on, mutta vaadittavaa tyylitajua ei.

Kuvaus kärsii nykyajalle tyypillisesti hieman levottomasta leikkauksesta ja turhan äkkinäisistä kuvakulman vaihdoksista. Yleisöä ei ole juurikaan kuvattu, mutta karvapäälauman seisoessa kuin elimet häissä ei nähtävää juuri olisikaan. Lavalla liikkeestä vastaa sen sijaan kovassa fiiliksessä vetelevä urkuri, jonka innostus tuntuu tarttuvan kanssamuusikkoihin vasta lähestyttäessä setin loppupäätä.

Teknisesti DVD on erittäin hyvin toteutettu ja yllättävän korkeatasoinen. 16:9 kuvasuhdetta löytyy yhä turhan harvasta musiikkijulkaisusta eikä DD5.1 ääntä voi vieläkään pitää itsestään selvyytenä. Sisältöä levyllä on myös erittäin runsaasti, vähintäänkin normaalin kotisivuston verran ja tästä onkin hyvä aloittaa bändiin tutustminen.
Vaikka toteutus onkin tuplasti musiikkisisältöä parempi, ei kokonaisuus silti nouse edes keskinkertaiselle tasolle.


As It Burns
Mortal Dusk
Cold Blood Industries
3/5


Hollantilaisen As It Burnsin kolmas täyspitkä onnistuu yllättämään positiivisesti. Kokoonpano yhdistää taidolla useita eri elementtejä ja tyylilajeja, muttei kuitenkaan sotkeudu sekavuuden ja tekotaiteellisuuden suohon. Pohjana on melodisen death metallin ja thrashin sekoitus, jonka päälle on ympätty hienoisia vaikutteita niin black metallista kuin jopa melankolisesta dark metallista. Biiseissä on mukavaa rullaavuutta ja erittäin runsaasti melodioita, jotka on pääosin luotu salakavalasti taustalla olevilla koskettimilla. Satunnaisilla nopeilla pyrähdyksillä ryyditettyä keskitempoista keitosta hämmentää mukavan räkäinen rääkyminen, josta onneksi löytyy kuitenkin musiikkia täydentävää sävykkyyttä.

”Mortal Dusk” osoittaa selvästi, että bändiltä löytyy jo nyt tarvittavat ideat ja kyvyt omaperäisen metallin luomiseen. Kehuista huolimatta musiikista jää puuttumaan se vaikeasti määriteltävissä oleva ”jokin”. Parhaimmillaan kompleksiset kappaleet tuovat raikkaita tuulahduksia hieman ummehtuneeseen genreen, mutta tylsimmillään ne jäävät mukavaksi mutta hieman sisällöttömäksi riffittelyksi. Kokemuksen kartuttaminen ja satsaaminen kappaleiden hienoviritykseen saattaisivat tuoda kokonaisuudella kaivatun loppusilauksen.

Legion
Unseen to Creation
Listenable
2/5


Legion debyytti täyspitkä sylkee ilmoille laadukasta mustan metalliin vahvasti taipuvaista tasapaksua peruskamaa. Vauhtia piisaa, mutta musikantit pysyvät rivakassa tahdissa hyvin ja osaavatpa vielä jarrutella paikka paikoin sopivasti suitsista vetämällä. Tommy T:n Abyss studiolla ruuvaamat saundit ovat oletetusti kohdallaan ja potkivat ahteriin kuten pitääkin.

Dark Funeralin, Dissectionin ja Mardukin vaikutteet kuultavasti vahvasti läpi ja musiikki eteneekin suoraan ja nopeana hitaampien osuuksien tuodessa mielenkiintoa lisääviä kiharoita matkaan. Koskettimien käyttö tekee reissusta kylmän ja tunnelmallisen kitaroiden säestäessä hyvin tätä vaikutelmaa. Biisit on tehty erittäin mallikkaasti noudattamaan kaikkia tyylilajin teesejä, mutta eivät valitettavasti sisällä juurikaan mitään uutta eikä ihmeellistä. Tämä fakta ei välttämättä haittaa todellisia asianharrastajia, mutta satunnaiselle genren kuuntelijalle hyvä alkuperäinen on kuitenkin aina parempi kuin laadukas kopio. Vaikka sävellykset ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pidetty napakan iskevinä, alkaa puutuminen vaivata väkisinkin levyn loppupuolta lähestyttäessä.

Ilman selkeiden esikuviensa pioneerityötä ”Unseen to Creation” olisi tuplasti parempi levy, mutta tämän päivän väliinputoajana se tiputtaa standardien korkealle asettaman riman hiuksen hienosti.

Monster Magnet
Greatest Hits
A&M
4/5


A&M:n taakseen jättänyt Monster Magnet on saanut diskografiansa jatkeeksi best of –kokoelman, mikä sinällään ei ole yllättävää. Yllättävää ei ole myöskään, että tuplakokoelman ykköslevystä ¾ koostuu tasaisesti kahden uusimman levyn biiseistä. Hieman yllättävää kuitenkin on, että ”Dopes to Infinity” läpimurtolevyltä on kelpuutettu ainoastaan kolme hittiä ja ”Superjudge”-levyltä vain yksi. Fanin näkökulmasta katsottuna ei siis voida puhua kovinkaan kattavasta kokoelmasta, mutta kovimmat hitit levyltä totisesti löytyy. Kappalejärjestys on erittäin toimiva ja osoittaa enemmän kuin hyvin, kuinka korkea- ja tasalaatuista materiaalia bändi on koko uransa aikana työstänyt. Täysin omalaatuisissa mutta tarttuvan kiehtovissa sfääreissä liikkuvat biisit sisältävät käsittämättömän määrän groovea, joka yhdistettynä 60 ja 70-lukujen psykedeelisyyteen luovat pohjan Monster Magnetin letkeälle amerikan rokille.

Kokoelman kakkoslevy onkin sitten suunnattu selkeästi vanhoille orkesterin ystäville. Neljän harvinaisemman ja hämäremmän B-puolen lisäksi tarjolla on kahdeksan videon nippu, jossa tuttu hypnoottinen musiikki yhdistetään hillittömiin visuaalisiin näkymiin. Kerta toisensa jälkeen muodollisesti päteviä naisihmisiä tihkuvat videot jaksavat viihdyttää, vaikka jokaisen katselukerran jälkeen jääkin miettimään mistä hommassa oikein oli kysymys.

Jos rokin soittamista ei lasketa työksi, pitäisi jokaisen muusikon ottaa oppia Dave Wyndorfin sanoista ”I'm never gonna work another day in my life, I'm way too busy powertripping but I'm gonna shed you some light”


Paul Di'Anno
The Beast in the East DVD
Metal Mind Productions
3/5

 
Ulkoiselta habitukseltaan brittiläisen jalkapallohuligaanin arkkityypiltä näyttävän Paul Di'Annon urasta ja etenemiskeinoista voidaan helposti olla montaa eri mieltä. Vaikka herralla on takanaan useita eri kokoonpanoja ja musiikkia levykaupalla, on tälläkin kiekolla setistä n. 2/3 kahden ensimmäisen Maiden levyn klassikkoja. Vaikka Paulin ääniala on nykyisin varsin kapea, löytyy äänestä yhä mukavasti biiseihin sopivaa karheutta ja räkää. Herra tuntuu nauttivan aidosti esiintymisestä ja eleettömyydestä huolimatta koko bändin esiintyminen ja soitto on jämäkkää ja taidokasta.

Rutkasti alapäätä sisältävä DD5.1 ääniraita on selkeä ja tilavaikutelmaan on korostettu hyvin yleisön mylviessä takakanavista. Valitettavasti kuvanlaatu on kuitenkin yllättävän suttuinen. Mosaiikkikuviot ovat turhan usein selkeästi havaittavissa ainakin isommalla laajakuva TV-vastaanottimella, jota DVD:n kuvasuhde tukee. Oletuksien mukaisesti Bootlegged in Poland and Norway osuudet ovat niin laadultaan kuin tekniseltä toteutukseltaan huomattavasti varsinaista reilun tunnin kestävää konserttia kehnompia. Niiden mukanaoloa voi myös hieman muutenkin kyseenalaistaa, sisältäväthän kaikki kolme keikkaa lähestulkoon samat kappaleet.

Asgaardin kuvakiekon tavoin oheismateriaalia on rutosti ja tutustuminen herran Di'Annon uraan käy helposti ja sujuvasti on kyseessä sitten historiikki, kuvamateriaali tai haastattelut. Kokonaisuutena levyä voi pitää mukavan positiivisena yllätyksenä, jonka perusteella alkuperäisen Iron Maiden laulajan nykyinen ura ja biisivalinnat ovat oikeutettuja.

While Heaven Wept
Of Empires Forlorn
Rage of Achilles
4/5


Vaikeata on ihmisen elo ja helppoa ei ole ollut taival While Heaven Wept – orkesterillekaan. Luontevasti bändi purkaakin kasaantuneet kokemuksensa ja tuntemuksena musiikiksi, joka kuitenkin henkii hieman ristiriitaisesti joskin erittäin omaperäisesti lämpöä.

Bändin juuret on helposti jäljitettävissä 80-luvun eeppiseen ja raskaaseen heavy metalliin. Yhdistettynä laulajan heleänä ja korkealta vedettyyn laulutyyliin tuottaa pientä sulattelua vaativan, mutta lopulta palkitsevan kokonaisuuden. Normeista poiketen kappaleet eivät tihku surua ja synkkyyttä, vaan pikemminkin kaihomielisyyttä ja ajoittain jopa iloa pilkahduksia.

Ilman suurempia kiekuroita sisältävät yksittäiset sävellykset soljuvat vaivattomasti ja kauniisti muodostaen levykokonaisuudesta eeppisen mutta mahtipontisuutta karttavan teoksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti