keskiviikko 1. lokakuuta 2003

LEHTINEN & NIINIMAA – NHL – National Heavy League

Suomalaisia hevi- tai pelimies maailmalla ei nykyisin ole enää mikään harvinaisuus, mutta suomalainen hevipelimies sen sijaan on. Tunnetuimmat hevin puolestapuhujat pelimiesten joukossa ovat Amerikan taalakaukaloissa ammatikseen kiekkoilevat Jere Lehtinen ja Janne Niinimaa. Raskaan kauden jälkeen on kesällä aikaa löytynyt myös raskaalle musiikille, kuten Jere juttutuokiossamme kertoo.

Lätkänpelaajat vetävät hokkarit jalkaansa yleensä suhteellisen nuorena ja hevikin mielletään yleensä nuorten musiikiksi. Jere ei tässä suhteessa ole poikkeus, vaikka ensimmäisten työvälineiden nimeäminen vaatiikin tovin kestävää pohdintaa.

- Kyllähän se lätkä tuli ennen heviä, joskus neljän-viiden vanhana vedin luistimet ensimmäisen kerran jalkaan ja maila taisi olla merkiltään Koho. Hevin kuuntelu taisi tulla joskus alle kymmenen vanhana. Ensimmäinen hevilevy jonka kuulin oli varmaankin joku Kissin levy, kun broidilla oli niitä kasetilla.

Jere on NHL:ssä voittanut parhaimman puolustavan hyökkääjän palkinnon ja kuvailee itseään pelaajana ”jokapaikan miehenä”, johon musiikin puolelta löytyy myös sopiva vertauskuva. All around -pelaajatyypin kuvaus tuntuu myös pätevän herran laajahkoon musiikkimakuun.

- Yritän pelaajana puolustaa hyvin, mutta samalla myös hyökätä ja tehdä maaleja tavoitteena aina, että jengi voittaa ja ettei omissa soi. On aika vaikeata nimetä yhtä bändiä, jolla mua voisi pelaajana kuvailla, mutta ehkä joku Children of Bodom olisi aika lähellä tai ehkä Slayer. Kun mennään niin mennään eikä paljoa kysellä ja kun tilanne on ohi niin sitten se on ohi.

- Musiikkimaussa mulla on aika laaja skaala. 80-luvulla tuli esimerkiksi kuunneltua tosi paljon Scorpionsia ja se oli silloin heviä. Jossain vaiheessa se sitten kääntyi siitä raskaampaan metalliosastoon, mutta nykyään kun on kaiken näköisiä eri lajeja, niin eihän niitä kaikkia ole edes jaksanut tsekata. Yleisesti ottaen tykkään kyllä kuunnella heviä laajalla skaalalla aina kevyemmästä hevistä sinne mulle ykkösenä olevaan raskaaseen osastoon.

SUOMIMETALLI 

Herra Lehtinen kertoo varsin aktiivisesti seuraavansa mitä musiikkipuolella tapahtuu erinäisten medioiden kautta eikä suomalaisen metallin tapahtumatkaan jää mieheltä paitsioon, vaikka etäisyyttä tapahtumiin onkin pelikauden aikana runsaasti.

- Kavereilta saa aina tietoa mitä Suomessa tapahtuu ja mitä uutta on ilmestynyt. Sitten on tietty Imperiumin nettisivusto ja Kaista josta tulee noita uutisia luettua. Jenkeissä ollessakin tulee niitä paikallisia metallilehtiä luettua jonkin verran.

- Suomalaisia bändejä ei nyt varsinaisesti tule suosittua, mutta täältä vaan löytyy niin paljon hyviä, joita yritän sitten aina hakea ja kuunnella. Aina ennen lähtöä Suomesta takaisin Amerikkaan yritän kyllä hakea näitä uusia kotimaisia julkaisuja mukaanviemisiksi. Jos nyt joku pitäisi nimetä näistä suomalaisista bändeistä, niin Sentenced on kolahtanut hyvin. Ja tietty Trio Niskalaukaus, vaikka siinä onkin aika eri meno, kun lauletaan suomeksi. Ulkomaisista Metallica oli aikoinaan se ykkösjuttu, mutta sitä tuli pari vuotta sitten kuunneltua aika paljon ja ehkä vähän liikaakin, joten se alkoi palamaan vähän loppuun ja on jäänyt nykyisin vähän vähemmälle.

Viime aikoina Jere paljastaa jääneensä koukkuun rakkaan naapurimaamme pariin artistiin.

- Tällä hetkellä olen jymähtänyt tohon In Flamesiin, vaikka viimeisimmästä levystä onkin jo lähes vuosi. Soilworkin ei uusin, mutta tämä edellinen Natural Born Chaos upposi kanssa aika tavalla. Bändi oli nimenä kyllä tuttu, mutta kaveri kehotti koittamaan tuota levyä jonka kävinkin sitten sokkona ostamassa enkä pettynyt. Sen jälkeen on sitten muitakin Soilworkin levyjä kertynyt hyllyyn.

Raskas työ vaatii kirjaimellisesti raskaat huvit ja Jere on tänäkin vuonna tavattu useilla metallifestareilla mm. Tuskassa ja Wacken Open Air -festivaaleilla Saksassa.

- Tuska oli kokonaisuutena aika positiivinen, oli paljon porukkaa ja näkemäni keikat oli hyviä. Pari viikkoa myöhemmin järjestetty Wacken oli kyllä hieno ja omanlaisensa kokemus. 30000 metallipäätä kun oli mukana ja paikalla hyvin toimivat bändit aina Slayerista, In Flamesiin ja Soilworkkiin, niin kyllähän siinä pääsi aika isoihin ympyröihin kattelemaan toimintaa.

NHL SEASONS IN THE ABYSS 

Jääkiekonpelaajillakin on tunnetusti erilaisia rituaaleja ennen pelejä, kuka laittaa vasemman luistimen jalkaan ennen oikeata ja kuka koputtaa mailallaan maalitolppia ennen alkuvihellystä. Musiikkirintamalla ei Lehtisellä kuitenkaan mitään erityisiä biisejä tai levyjä ole, joita olisi kuunneltava ennen pelejä.

- Ei mulla mitään erityistä musiikkia ole, mitä tulisi kuunneltua ennen pelejä. Kotipeleissä kotona ollessa ei paljoa ehdi mitään kuunnella, mutta hallille ajaessa tulee kuunneltua sitä mitä soittimessa sattuu olemaan ja reissussa taas ei oikein tule kuunneltua mitään. Yleensä soittimessa on kyllä jotain aika rankkaa, kuten Slayeria ja muuta sellaista peruskamaa.

Yllätykseni saan kuulla, ettei NHL:ssä yleisesti ottaen tunnu olevan paljoakaan hevin päälle ymmärtäviä pelaajia.

- Derian Hatcher oli hevimiehiä, mutta hänkin siirtyi nyt pois meidän joukkueesta Detroitiin. Derianin kanssa teki mieli aina soittaa jotain rankkaa pukukopissa, mutta ei siitä koskaan mitään tullut.

Kesken viime kautta New York Islandersiin siirtynyt Janne Niinimaa on sentään Jerelle tuttu niin pelaajana kuin kuuntelemastaan musiikista.

- Janne on pelimiehenä loistava ja kunnollinen jätkä, joka hoitaa hommansa ylihyvin ja musiikkirintamallahan se vasta tosi hevimies onkin. Minä olen sen rinnalla vaan tämmöinen kuuntelija. Se on metallin suhteen ihan friikki ja omistautunut ihan täysin sille asialle. Kyllähän se näkyy sitten myös sen pelityylissä, miten se treenaa ja yleensä hoitaa niitä hommia. Jannen kanssahan me ollaan noita festareita kanssa käyty kiertämässä ja hauskaa on ollut.

Dallas Starsin kausi keväällä loppui playoffeissa lyhyeen, mutta pelaajasiirtojen ansioista Dallas on saanut kovia suomalaisvahvistuksia mm. Teppo Nummisen Phoenix Coyotesista.

-Runkosarja meillä meni tosi hyvin, mutta playoffeissa kävi sitten vähän huonommin. Ei kylläkään hävitty huonolle joukkueelle, nehän meinasivat voittaa koko Stanley Cupin. Putoaminen jäi kyllä kaivelemaan pitkälle kesään saakka ja täytyy tunnustaa, ettei koskaan aikaisemmin olekaan kaivellut näin paljon. Ensi kautta silmällä pitäen joukkue alkaa olemaan kasassa ja toivottavasti mennään pitkälle.

- Onhan se mukavaa, kun tulee lisää suomalaisia joukkueeseen mukaan. Nyt meitä on neljä ja kaikkia on hyviä pelimiehiä ja vahvistuksia joukkueelle. Tepon kanssa on tosi kivaa päästä pelaamaan, mies kun on kuitenkin NHL:n parhaimpia pakkeja. Täytyy kyllä yrittää Teppoa käännyttää hevin pariin, yritin muuten Kapasen Nikoakin viime kaudella tuoda metallin maailmaan mutta sillä se hevijuttu jäi raskaimpana Metallicaan.

Tavoitteena on siis ottaa toiseenkin nilkkaan tatuointi mestaruuden kunniaksi ?

- Sen nyt näkee sitten. Ainahan sitä voittamaan lähdetään, mutta paljon on pelejä edessä kumminkin. Kyllähän sen toisenkin tatuoinnin ottaisi ihan mielellään.

Pelivuosia Jerellä on edessään vielä useita, mutta hevin kuuntelulle ei loppua tunnu löytyvän.

- Kesällä tuli 30 vuotta täyteen, mutta ei tässä ainakaan vielä tunne, että olisi valmis heittämään hokkarit naulaan, joten eiköhän se jääkiekko lopu aikaisemmin kuin hevinkuuntelu. Jääkiekon pelaamisessa kroppa sanoo jossain vaiheessa sopimuksen irti, mutta metallin kuuntelemissa ei ne fysiikan lait tule niin vastaan. Hevissä ei ole koskaan mitään ikärajaa, vaikka kyllähän kotona joskus tuleekin vitsimielessä kommenttia, että eiköhän ne hevijutut jo alkaisi riittämään.

JERE LEHTISEN 3 MIELUISINTA VASTUSTAJAA JA NIITÄ KUVAAVAT BÄNDIT 

- Edmonton Oilers. Niitä vastaan on pelattu paljon ja ne on nuori joukkue joka taistelee loppuun saakka, pelaa kovaa mutta rehdisti. Vähän kuin Mokoma, joka on kanssa yhtä energistä.

- New York Rangers. Joukkueessa on aina hyviä pelaajia, vaikkei viime aikoina menestystä olekaan tullut. Twisted Sister kuvaisi niiden hauskaa meininkiä aika hyvin.

- Detroit Red Wings. Ei mieluisin joukkue, mutta haasteellisin. Erittäin hyvä joukkue joka on myös menestynyt hyvin ja jolla on pitkät perinteet. Vyöryy samalla lailla päälle kuin Metallica.

JANNE NIINIMAA PROFIILI 

Ensimmäinen lätkämaila ja hevilevy ?

- Kolmen vanhana isän puusta tekemä maila, jossa oli muovilapa ja Koho kirjoitettuna tussilla. Joskus kymmenen vanhana hevi Kissin Animalizen myötä. Siitä sitten Twisted Sisterit, Iron Maidenit yms. vanhempien pelikaverien myötä. Speed- ja thrash metal sitten hiukka myöhemmin kuten Anthrax jne.

Vanhat suosikit ?

- Slayer ja niiden kohdallakin sen kuulee jo pelkistä kitaroista, että homma tosiaan toimii. Myös Death on vanha suosikki, Chuckin kuoleman aikoihin tuli kuunneltua tosi paljon Spiritual Healing -levyä ja muutenkin oltua yhteydessä Schuldinerin perheeseen.

Seuraamasi metallimediat ?

- Lehdet kuten Terrorizer, Metal Maniacs ja tietysti Inferno Magazine.

Viimeisen todella kolahtanut levy ?

- System of a Downin Toxicity. En yleensä nu-metallia kuuntele, mutta tuo on vaan niin erilainen ja genrestä poikkeava erilainen loistava levy.

NHL:n hevimiehet ?

- Meidän joukkueesta Roman Hamrlik ja tsekit yleensäkin on hevimiehiä. Jenkit diggaa lähinnä näitä Limp Bizkit yms. mitkä sattuu MTV:llä kulloinkin soimaan. Tosin punkin kuten Bad Religionin parissa viihtyviä löytyy jonkun verran.

Peli/hevimies Jere Lehtinen ?

- Yksi aliarvostetuimpia pelaajia ja samalla Suomen paras laituri. Ei kuuntele ihan niin rankkaa metallia kuin minä, mutta kunnon hevimies silti.

Mitä uusi NHL-kausi tuo tullessaan ?

- Meillä on nyt uusi valmentaja, uusia pelaajia aika paljon ja sen myötä uusia kuvioita. Viime kaudesta jäi kyllä hieman paha maku suuhun.

3 Mielusinta vastustajaa ja niitä kuvaavat bändit

- New York Rangers. Vanha kiistakumppani. Limp Bizkit, samanlainen pellerevohka.

- Colorado Avalanche. Superkokoonpano, vähän kuin Zyklon tai ei, sanotaan Dragonlord.

- Dallas Stars. Yhtä kova ja taitava kuin Slayer tai Pantera.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti