sunnuntai 1. joulukuuta 2002

SOULGRIND - VAIKKA MINÄ KULKISIN PIMEÄSSÄ LAAKSOSSA

Suomalaisen metalliskenen synkkiäkin polkuja 10 vuoden ajan tallannut Soulgrind on päässyt matkallaan kuudenteen etappiinsa. Pitkästä reissusta huolimatta matkamies on kaikkea muuta kuin eksyksissä ja väsynyt. Matkan tavoitteet alkavat vasta selkiytymään ja päämäärä häämöttämään kaukaisessa horisontissa. Matkanjärjestäjänä on alusta saakka toiminut sama herra ja hidalgo kuin seuraavassa tekstissä matkaoppaanamme toimiva Lord Heikkinen.


Soulgrindin uutukainen Into the Dark Vales of Death on vanhempaan tuotantoon verrattuna huomattava harppaus eteenpäin uuteen tuntemattomaan joka musiikin osa-alueella. Vanhimpiin tuotoksiin verrattuna kehitykseen on hyvät syyt ja perustelut.

- Ne kaikkein vanhimmat levytykset tuolta 90-luvun alusta olivat sellaista yksin vedettyjä kokeellista kamaa, jotka sävellettiin ja äänitettiin saman tien huonolla tuhannen dollarin budjetilla. Sinänsä budjetilla ei ole merkitystä, mutta halusin tehdä kaiken yksin, kokeilla miten se sujuu. Alunperinhän niiden piti olla demoja, mutta kun MMI halusi ne julkaista, niin tokihan annoin siihen luvan. Koko ajan homma syveni ja elämä kasvatti levy levyltä. Mutta Whitsongs -levyllä sitten tuli tämä kokoonpano, joka on ollut perustuksiltaan sama. Kalmalla Luopio Thy Serpentistä vaihtui Azhemiin samaisesta pumpusta. Azhemin on uskomaton melodiavääntäjä ja minä olen antanut sille enemmän tilaa niiden tekemisessä, kehuu Lord Heikkinen soittotoveriaan.

Uudelta levyltä löytyy hyvinkin erilaisia elementtejä ja musiikkityylejä aina sinfonisesta black metallista perinteisemmän metallin kautta doomahtaviin hetkiin ja thrash runttaukseen. Pääasiallisen säveltäjän omat mielihalut ja vaikutteet sotkeutuvat luomisprosessissa omaksi tyylikseen.

- Halusin tehdä elementeiltään vanhahtavan heavy-levyn tyyliin Black Sabbath tai vanha Tiamat. Siis sellaisen, missä on helvetillistä kaahausta, synkkyyttä, syvyyttä, kauneutta ja raskautta. Kaikkea hyvää siis mitä heviin kuuluu, mutta kuitenkin sellaisen missä liikutaan moderneissa aspekteissa. Ennen minun piti änkeä kaikki samaan biisiin, mutta uudella levyllä biisit tehtiin biisi biisinä pohjalta eli tunnelman mukaan.

- Hankalaa kappaleiden säveltäminen ei ole, biisit syntyvät lyhyellä aikavälillä muutamassa kuukaudessa ja hommaa jatketaan vielä studiossa, jos siltä tuntuu. Uudella levyllä tuli kelattua sovituksia hieman enemmän ja kaikkein avantgardisimmat jutut tuli tiputettua pois. Nyt oli tarkoituksena pitää homma kasassa. Mukana on nyt myös soittamisen helppous, kun tuntee ja luottaa koko poppooseen, valottaa Lord Heikkinen biisien taustoja ja niiden syntyprosessia.

ERILAISIA PAKANOITA

Soulgrindin musiikille on aina ollut hankala löytää osuvaa kuvausta, joten annetaan herran itsensä kuvata Soulgrindin nykyistä musiikillista ja lyriikallista konseptia.

- Dark melodic pagan metal with a difference eli musiikki kulkee aika omia polkujaan. Viimeisintä levyä kehuneet ovat sanoneet, että se aukeaa parin kuuntelun jälkeen ja kokoajan siinä kuulee jotain uutta ja jännittävää. Minulle tuo on itse asiassa kovin kehu, sillä koko ajan kehittyvä kuuntelukokemus on parasta. Levyllä on pakanateemoja, kaunista melodiaa, kieroja riffejä ja jylhyyttä. Kyllä minä tämän levyn hankkisin, jos en itse siinä soittaisi.

- Kaikki lyriikat syntyy koetusta ja siihen sekoitetaan hieman fiktiota ja kuultua. Oman maailmankatsomuksen mukaan muokataan negatiivisten kokemusten avittamana konsepti, josta syntyy kappaleen perusta. Lisätään hieman tutkivaa journalismia ja luetaan Eino Leinon runoja sekä kahlataan läpi okkultistisia teoksia. Nämä sekoitetaan päässä, jolloin sanoitukset ovat lähes valmiita. Sanamuotoja muutetaan ja asia tehdään henkilökohtaisemmaksi. Lyriikoista ja musiikista tulee yhtä, shamaaninen symbioosi, jossa toinen tukee toista. Teos hehkuu rakkautta ja vihaa, tunteet saavat räiskyä vapaana. On syntynyt uusi kappale historiaa.

Vaikka laadukas musiikki myykin itse itseään, ei ammattitaitoisten ja tunnettujen muusikoiden mukanaolostakaan varmasti ole haittaa. Levyn runsaista naisvokalisoinneista on vastuussa W. Lilith ja soolokitaran varressa pitkän linjan arvostettu kepittäjä Roope Latvala. Yhteistyö heidän kanssaan ei tainnut olla sattumankauppaa?

- W. Lilithin kanssa ollaan tunnettu jo vuosia ja kysyin häntä mukaan jo Helkavirsiä promolle vuonna 1996 josta hän oli heti innoissaan. Nyt hiottiin melodioita Azheminin kanssa hieman enemmän ja studiossa neiti hoiti hommat sitten yhdessä hujauksessa. Hänellä oli myös joitain hienoja ideoita ja nehän sitten päätyivät levylle.

- Olen tuntenut Roopen myöskin jo vuosia ja hänhän soitti jo -95 Lust And Death Euroopan kiertueella ja siellä me tutustuttiin kunnolla. Soitetaanhan me Walhallassakin yhdessä ja vielä eräässä cover projektissa. Vanha kaverihan Roope on ja mukana ihan frendipohjalta. Huippu tyyppi, kertoo Lord Heikkinen yhteisestä historiastaan em. muusikkojen kanssa.

Roopehan on erittäin arvostettu kitaristi alan piireissä, joten hänen mukanaolollaan ja soitollaan on varmasti myös ollut vaikutusta levyn lopputulokseen.

- Totta helvetissä Roopen soitto on vaikuttanut, onhan se paras Suomessa. On siellä uudella levyllä pieniä hienouksia, joita se veteli lead kitaran lisäksi. Itse asiassa Roopen piti tulla jo Elixir Mysticalle soittamaan soolot, mutta kiertuekiireet sotkivat hommat. Nyt aikataulut sopivat yhteen ja tulos on kuultavissa uudella levyllä. Toisaalta, en antanut Roopelle yhtään armoa soolojen hiomisessa. Kyllä ne melkein ykkösellä laitettiin sisään ja koko ajan vahtasin, ettei mene liian hiomiseksi. Aluksi hänen piti soittaa vain muutamassa kipaleessa, mutta soittipa sitten kaikissa. Eikä siihen mennyt kuin muutama tunti, hehkuttaa Heikkinen Roopen ammattitaitoa aivan ansiosta.

Keikoilla järjestelyt ja kokoonpano taitaa kuitenkin olla hieman erilainen kuin mitä levyllä?

- Soitimme pistokeikan kesällä Vana Vigalassa Eestissä Lager hevifestareilla ja konsepti tuntui toimivan. Koskettimet ja jotkut muut tilpehöörit tulivat DATilta, mutta muuten soitto oli live meininkiä. Tällä hetkellä meillä on aika hyvä live-kokoonpano. Lisäyksenä levyltä toisessa kitarassa on Toni Näykki Twilight Opherasta ja Jani Pentatonikista.

- Joulukuun tulevat Suomen keikat vedetään yhdessä Gloomy Grimin ja Barathrumin kanssa. On ollut myös puhetta, että helmikuussa olisi lähtö Ranskaan, mutta vastaan tulee taas raha. Kaikki riippuu siitä, onko Holylla varaa maksaa se rundi. Toisaalta, koitan kyllä itsekin vääntää kontakteillani aikaan jonkunlaista pakettia, mutta siitä on turha puhua vielä yhtään mitään.

SUOMALAISUUDEN OLEMUS

Soulgrindilla on juuret syvässä suomalaisuudessa ja Suomen metalliskenessä. Miten koet ja näet suomalaisen metallin nykytilan ja mikä on Soulgrind asema tuolla kartalla ?

- Suomesta on aina tullut hienoja yhtyeitä, sellaisia bändejä jotka uskaltavat kulkea omia polkujaan. Ikävä kyllä lafkat nyt ottaa noita kopioita enemmän näinä päivinä. Saa helpommin tuohta, joka sinänsä on ymmärrettävää. Mutta se taas tappaa tämän hullun luovuuden, jota tässä maassa on aina ollut. Toisaalta nyt on bändejä niin helvetisti ja jokaisella bändillä tuntuu olevan biisit netissä. Mutta kaikesta huolimatta, suomalainen metalli on paskimmillaankin parasta. Kuten eräs saksalainen toimittaja sanoi "Suomessa on eniten loistavia ja menestyneitä metalli orkestereita asukaslukuun verrattuna maailmassa". Ja tämä on muuten fakta.

- Eiköhän Soulgrind ole paikallaan Soulgrindina tässä synkässä maassa. Jos en saisi levyjä tehdä, kiusaisin ihmisiä demoilla.

Uudelta levyltä löytyy yksi kokonaan suomenkielinen kappale, johon varmasti on ollut muitakin syitä kuin pelkkä suomalaisuuden ylistäminen.

- Suomea on ollut mukana jo ensimmäisestä levystä asti. Lyriikat Umpijään Taistelijat biisiin tuli luonnostaan suomeksi, kun olin kahlannut Eino Leinon sotaisempia runoja läpi. Näitä runoja, mitä se juomaringissään kirjoitteli kansalaissodan aikoihin. Muutenkin on tullut luettua jo parikymmentä vuotta kirjoja toisesta maailmansodasta sekä sodista yleensä. Jotenkin se sankaruus sekä veljeys kiehtoo vuodesta toiseen, paljastaa Heikkinen lyriikoiden taustoja.

- Suomalaisuudesta voin puhua vain itsestäni. Suomi on minulle yhtä kuin oikeus sanoa mitä haluan, liikkua missä haluan sekä tehdä mitä haluan vahingoittamatta ketään muuta. Suomi on minulle puhtaus, luonto sekä vuodenajat. Varmaan tulee muutettua jossain vaiheessa vähän enemmän maalle ja otettua elukoita jos jonkinmoisia, kökötettyä metsässä ja ihmeteltyä maailman menoa. Menen varmaan johonkin pohjan perukoille kylähulluksi pitkätukaksi, joka vaeltelee metsässä ja kesällä päristelee prätkällä ympäri maita ja mantuja. Pitää olla ylpeä suomalaisuudestaan, ilman rasismia. Minusta syyllinen tulee tekojensa mukaan, ei ulkonäön. Meillä on ollut ongelmat täällä jo pitkään ennen kuin rajat ovat auenneet. Tosin kaupungeissa hommat alkavat muistuttaa liikaa Keski-Euroopan suurkaupunkeja, ainakin täällä Helsingissä asiat ovat siihen suuntaan menossa, pohtii Lord Heikkinen suomalaisuutta ja maailmanmenoa.

Minkälainen henkilö sitten on suomalainen Lord Heikkinen ja millainen on hänen arvomaailmansa ?

- Kunnioitan kaikkia, jotka tekevät tätä juttua sydämestään. Hevi on parasta - aina. Olen kyllä ajoittain kova suustani, puhun paljon ja osa voi olla tunnerikasta paskaa. Yleensä jauhamisessa on kuitenkin jokin pointti takana ja odotan vastapuolelta älykkyyttä ongelman selvittämiseen. Silti, helpompihan se on vetäytyä ja jauhaa paskaa selän takana jonkun median kautta. Siis helpompi kuin puhua suoraan ja kertoa totuus naamatusten.

Jos Soulgrind olisi jonkinlainen olio, niin millainen se olisi, mitä se söisi ja missä se eläisi ?

- Kissapeto urbaanissa ympäristössä. Eläisi omilla ehdoillaan ja söisi mitä haluaisi. Ihmiset metsästäisivät sitä, mutta eivät koskaan saisi kiinni. Kissapeto olisi karannut jostain laboratoriosta, jossa siihen olisi geenimanipuloitu yliluonnolliset voimat sekä kyky lisääntyä minkä tahansa lajin kanssa. Lopulta maailmassa olisi enää yksi laji, Soulgrind.

Julkaistu Inferno #8/2002

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti